Vaikka talvi onkin lempivuodenaikani, ovat kolme muuta vuodenaikaa tapahtumien ja kisojen kiireisintä aikaa.
Vielä talvella oli kaudelle 2019 endurokisojen suhteen reipas tasonnosto mielessä ja tavoitetta kasvatettiin reippaasti – tarkoitus oli, että onnistuneen maalinpääsyn lisäksi osallistun SM-sarjan kisoissa naisten sarjaan, jossa ajetaan kisat täyspitkinä aikataulun kera.

Suunnitelmat eivät kuitenkaan menneet putkeen, ja hyvä treenitalvi tössähti harmillisesti sairasteluihin, enkä ensimmäisen kisaviikonlopun tullessa Messilässä ollut lainkaan niin valmis kuin olisin halunnut.
Onneksi on tosi mahtava mahdollisuus ajaa SM-sarjan kisoja myös Funduro-kategoriassa, jossa ajetaan lyhyempi kisa ja pahimpia reittejä/kohtia vältetään, joten meno on leppoisampaa eikä aikarajoja ole.

Kuva: Mikko Piispa

Myös Funduro Cup on mainio uusi tuttavuus, josta on vielä kisoja jäljellä jos (kun) Puss Campin jälkeen innostuu enskakisailua koittamaan!

 

Kisaamista joskus pidetään tosi vakavana ja kuulee kommenttia että “ei sinne voi mennä osallistumaan kun/jos/sitä/koska syy x”, voisin muutaman ajatuksen kisailumeiningistä lausua.

 

Kuntoa kannattaa toki olla, mutta vaikka sanan “endurance” määritelmä on kestävyys, ei superihmisen voimia kuitenkaan tarvitse olla.
Kisan ja harjoittelupäivän tunnit voivat venyä (3-5h/päivä) ja kilometrejä karttua 20-35 per päivä, sekä nousumetrejä tulla taitettavaksi kisapaikasta riippuen 500-1000 m.
(Nousumetrejä voi tarkastella esimerkiksi Stravan, SportsTrackerin tai gps-kellojen harjoitustallenteesta.)Joissain kisoissa on käytössä hissi, jolla noustaan osa siirtymistä tai yleisemmin takaisin erikoiskokeiden alkuun kuljetaan lihasvoimin.
Itse erikoiskokeet ovat n. 2-5 min pitkiä, ja niissä maali on lähtöä alempana – eikä pitkiä ylämäkiä reitillä saa olla joten alaspäin mennään.

 

Itse harjoitellessani kisoja varten ajelen “kisamaisesti”, eli muutaman tunnin ajelen kivoja rallattelupätkiä alas, ja kapuan takaisin ylös (ajaen tai taluttaen).
Samoin myös ylämäkitreeni, peruskestävyyslenkit ja salilla käynti on avuksi, salin puuttuessa punnerruksia ja muuta jumppaa saa tehtyä mainiosti kotonakin.
Ja mitä parempi kunto on, sitä helpompi on ylläpitää myös keskittymistä erikoiskokeilla, kun väsymys ei ala hidastaa reaktionopeutta ja siirtymillä pääsee palautumaan seuraavaa pätkää varten.Riittääkö mun kunto?
Oma treenaamiseni ei ole säntillistä ja aikataulutettua vaan aika fiilispohjaista, enkä silti liian huonon kunnon vuoksi ole joutunut jättämään yhtään kisaa kesken.
Hiki kyllä tulee aina!Mitä jos siellä on vaikeita reittejä?
Annoin itselleni luvan suosiolla taluttaa vaikean kohdan, jotta pääsen eteenpäin reitillä. Jos yhden kohdan takia (jota en (vielä) osaa ajaa) jätän koko seikkailun välistä, tuntuu se paljon hassummalta kuin se, että jossain jalkautuu tai muuten avustaa itsensä eteenpäin.
Viime vuonna turhautumisen kyynel vierähti silmäkulmasta vaikean kohdan edessä tuskaillessa.
Tänä vuonna olen ajanut kaksikymmentä sellaista kohtaa silmää räpäyttämättä – hupsista vain!Mitä jos oon viimenen?
Sijoituksellani en ole päätä vaivannut, kun tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisten haasteiden ylittäminen, eikä palkintokaapin täyttäminen.
Kun ajaa itseään vastaan, voi keskittyä olennaiseen eikä murehtia monesko on tai kuinka kovaa joku muu nyt ajoi.
Paras palkinto on, kun ajan vaikean kohdan jota epäilen, onnistun tiukan mutkan ajossa ja pääsen maaliin sekä kuski että pyörä ovat yhtenä kappaleena.
Komein pokaalini on rullakebab, jonka usein tilaan kisapäivän iltana kotiin päästyä :DKisoissa tunnelma on kannustava ja iloinen, numerolapuista ja jännityksestä huolimatta sinne ollaan kaikki tultu harrastamaan mieluisaa lajia – ja vielä vapaaehtoisesti 🙂

Sen ensimmäisen kerran kun saa alta pois, on paljon valmiimpi tietämään mitä jatkossa mahtaa eteen tulla, mitkä ovat niitä omia vahvuuksia ja mitä kehitetään seuraavia kisoja varten; aika usein kisakärpänen puraisee ja mielessä alkaa siintää jo seuraava seikkailu.

Tätä kirjoittaessa Puss Campin tämän vuoden paikat ovat melkein loppuunmyydyt, miten mahtavaa onkaan että näin huikealla innostuksella on otettu tapahtuma taas vastaan!