Pyöräilyn syvään päähän yli 30-vuotiaana

Tässä sitä nyt ollaan. Reilu 13 vuotta myöhemmin. Elise neiti 47-vuotias, syvällä maastopyöräilyn maailmassa.

Kaikki alkoi siitä, kun muutin omakotitalosta kerrostaloon ja mukaan lähti Minimotocross-pyörä. Kun ei ollut enää tallia mihin laittaa, niin pyörä päätyi keittiöön. Muutaman yön jälkeen sen öljyn ja bensan käry koko asunnossa oli hirveä. 

Olin ajanut vuosia sitten Tampereen polulla kavereiden perässä BMX -pyörällä. Yksi heistä oli Jani Vesikko, joka silloin ajeli maailmalla alamäkipyöräilyn kisoissa. Mitään saumaa ei tietysti ollut pysyä Janin perässä mutta ne jutut ja se seura oli kyllä 10/10. Muistikuva BMX-ajoista sai heräämään ajatuksen…

Ratkaisu, oli vaihtaa moottori polkimiin. Otin yhteyttä ystävääni Vilppolan Olliin, joka oli syvällä MTB-piireissä. Hänellä oli MTB-Centre niminen maahantuonti ja hän suositteli mulle Orange Five -maastopyörää. Minimotocross vaihtui, kauniiseen pinkkiin maastopyörään ja siitä se alamäki alkoi.

Ensimmäiset ajot uudella värikkäällä Orangella oli aika takkuamista. Tuli aika nopeesti huomattua että on hieman eri asia ajaa polkupyörällä kun motocrossilla.Meinaan, esim. polkupyörällä ei korjata kaasulla… ihan tiedoksi.

Intoa kyllä riitti. Ajotekniikkaa 0%. Ensimmäisen kesän aikana sain tutustua maaperään useampaan otteeseen. Parhaimmat neuvot olivat tyyliin “älä laahaa”, todellinen ajotekniikka jäi vähän hämärän peittoon. Tämä oli siis enemmän vitsi kuin oikea vinkki. 

Vaikka Suomessa vuonna 2011, ollut kovin montaa bikeparkkia, Tampereen lähellä olivat Sappee Bike Park ja Kalpalinna Bike Park joissa tuli ajettua viikoittain. Silloin oli myös Laajavuori Bike Park, mutta sinne oli Tampereelta sen verran matkaa, että ei tullut kovinkaan usein käytyä. Ensimmäinen kesä pyörän selässä oli aika lepattamista, ajotekniikasta ei ollut mitään tietoa. Lajin haastavuus sekä monipuolisuus kiehtoi.

Näin syttyi rakkaus lajiin pysyvästi.

Iso kiitos tuesta alkumetreillä: Olli Vilppola, Tatu Suonpää, Jukka Mäennenä, Jani Vesikko, Joonas Riihelä, Kosti Puurunen, Juha-Matti Pouta & sekä moni muu. Teidän tuki ja apu on ollut 10/10.

Ajatukset

Vaikka Minimotocross-pyörä oli iso osa elämääni ja siitä luopuminen oli vaikeaa. Irtipäästäminen oli juuri se askel joka vei kohden uusia mahdollisuuksia. Kun päästää irti vanhasta, antaa tilaa uudelle ja saattaa olla että tämä uusi tuo elämääsi jotain mielettömän upeaa kuten maastopyöräily on tuonut minulle. Haluan rohkaista päästämään irti asioista jotka pitävät sinut kiinni menneessä ja löytämään rohkeutta suunnata kohden uutta.