Ajatuksia pyöräilijän liikkuvuudesta

Pyöräily on  minulle yksi elämän suurimmista tukipilareista. Siis ei pelkästään fyysisen kunnon, vaan myös oman henkisen hyvinvoinnin osalta.

Aloitin pyöräilemään yli kymmenen vuotta sitten. Voisi kyllä sanoa, että olin silloin vielä niin sanotusti nuori kissa. Vähän reilusti yli kolmekymppinen ja niin kuin jokainen fiksu nuori nainen aloittaa ilman mitään niin sanottua pyöräilykokemusta alamäkipyöräilystä.

Pyöräilyvalmennuksia silloin ei  juurikaan ollut tarjolla. Aika lailla ne ensimmäiset vuodet kuluivat vauhdin merkeissä ja mitään ajatusta itselläni ei ollut liikkuvuudesta. Lähinnä oli vain että mikä liikkuvuus? Se ei edes kuulunut minun sanavarastooni.

Salilla olin kyllä käynyt monta vuotta ja voimaa oli kertynyt aika mukavasti. Mutta kun ikä alkaa tulla lisää ja tapaturmia alkoi kertymään niin huomasin että liikkuvuus oli yksi syy sille miksi loukkaantumiset ja vammat lisääntyivät. Oma kehoni oli liikeradoiltaan tosi yksipuolinen.

Reilu vuosi sitten tein treeneissä aika lailla täyskäännöksen monella eri osa-alueella mutta yksi niistä oli liikkuvuus. Aloin pikkuhiljaa lisäämään joka treenin alkuun liikkuvuutta. Erilaisia liikkeitä ja varsinkin panostin selkäni huoltoon sekä lonkkiin.

Kokemuksia vakavista selkävammoista

Voisin sanoa että 20 vuoden kokemus vakavista selkävammoista on opettanut paljon.

Ensimmäinen selkävamma tuli lumilautailussa, rintarangan murtuma. Osana liittyi hoitovirhe joka jätti pysyvän vamman koko selkääni. Tämä murtuma vaikutti koko selkärangan asentoon.

Toinen tapaturma oli vielä huomattavasti vakavampi. Se aiheutti halvaantumisen vyötäröstä alaspäin. Selkääni tehtiin kaksi isoa leikkausta, ennuste ei ollut kovinkaan innostava. Ortopedin sanoin: kannattaa valmistautua että en kävelisi enään.

Mutta toisin kävi, opettelin kävelemään sekä pyöräilemään uudestaan. En halua kuitenkaan halua maalata kaunista ja ihanaa kuvaa tästä matkasta koska sitä se ei ole ollut. Opettavainen kyllä.

(Tarinaan liittyy vielä kolmas tapaturma, jota avaan erikseen tulevassa blogissani).

Reilu vuosi sitten kun aloin ottamaan liikkuvuusharjoitteet isoksi osaksi treeniä. Erilaisilla mobiility-harjoituksilla ja muutamalla “kikkakolmosella” olin päättänyt parantaa elämänlaatua ja tukea kehoani.

Olen ollut aika yllättynyt tuloksista mitä liikkuvuuden lisääminen on tehnyt. Kiputilat erityisesti selässä ovat vähentyneet noin 70 prosenttia. Mikä on aika huikea muutos kun ottaa huomioon että minulla on pysyvä hermovaurio. Toki olen tehnyt myös monia muita muutoksia elämässäni mutta liikkuvuuden lisääminen on ehdottomasti yksi suurimmista tekijöistä joka on vähentänyt kipujani ja tehnyt paremman arjen.

Muutama oma huomio kun liikkuvuus on lisääntynyt

• Nukun paremmin

• Selän kivut vähentyneet huomattavasti

• Sängystä nouseminen on huomattavasti köykäsempää

• Pyörällä, polkeminen on sujuvampaa 

• Lonkkien liikkuvuus on auttanut reagoimaan maastossa paremmin yllättäviin tilanteisiin

• Vähemmän jumeja

Jaan lisää ajatuksiani ja liikkuvuusreenejäni omassa Instagramissani. Jos haluat parantaa omaa liikkuvuuttasi ja vähentää riskejä esimerkiksi pyöräilyssä tai tuoda hyvinvointia arkeesi. Tästä Instagram tililleni: Elisen IG

Iloisin terveisin, Elise